Henkistä ahdistusta

Nyt ollaan Allin kanssa tehty päivittäin jotain treeniä. Tällä viikolla onkin ollut vaan iltavuoroja ja tänään aamu, joten oon ehtinytkin jopa treenaamaan. Ruokakupilla aina paikallaan olo, jopa tänä aamuna klo 5.40! Ruokakupilla alkaa paikallaan olo jo onnistua, mutta tänään viikottaisissa Ponderan treeneissä piti taas haistella lattiaa ja vilkuilla ovelle, ketä siellä menee... Ei kuitenkaan noussut istumaan.. Hyvä niin. :) Itselläni tuntuu olevan kuitenkin välillä ajatukset sekaisin, monien neuvojen suhteen. Tokokurssilla olen kilpailevaan tähtäävien ryhmässä ja vaikka koulutus onkin hyvää, niin olen itse hieman eri linjoilla kouluttajan kanssa. Ja välillä hieman hukassakin, kun en oikein tiedä milloin pitäisi vaan vaatia ja milloin helpottaa liikettä ja palkata.. Alli on kuitenkin todella vilkas tapaus, muttei suinkaan tyhmä. Vedättääkö se minnuu 6-0, vai etenenkö joissain liikkeissä liian nopeasti häiriöihin nähden. Tiedä häntä. Haluaisin kuitenkin, että treenaaminen olisi meistä molemmista mukavaa, ettei se lipsahtaisi taas väkisin tekemisen puolelle. Välillä vaan tuntuu, etten osaa kouluttaa ja olisi helpompaa vaan "puuhailla" jotain.. Mutta toisaalta taas sitten se mahtava tunne kun onnistuu koiran kanssa ja saisi niitä tuloksia... Se houkuttaa.. ja koukuttaa. Mutta 6.1. lähestyy vähän liiankin kovaa vauhtia ja varsinkin häiriökestävyys huolettaa. Tänään harjoittelimme ihan luoksepäästävyyttä ja että Alli pysyisi istualteen, eikä pomppaisi "rakastamaan" tuomaria.. Ei pitäisi ajatella miten paljon on vielä treenattavaa, rupeaa vaan ahdistamaan.. Mutta.. Hyppy meni tänään hyvin!! :)) Alli ois saanu siitä varmaan täydet pisteet..Siihen palataankin sit vasta 6.1., ettei keksi mitään kommelluksia.. Hih..No, ei tosi.. Parin viikon päästä pääsen onneksi treenaamaan kotikonnuille ja ihanien ystävien kanssa, jotka tuntee Allin vinkeet. Ne ei voi olla huonot treenit. ;) Sitä odotan!