Hetken kestää.. hyvä mieli!

Jeeeeee!! Nyt on hyvä mieli! Ainakin tämän hetken.. :) Parin päivän ajan ollaan oltu ihan olkkaritreeneillä, loskakelin takia.. Tänään tein Allille seuraamista lyhyissä pätkissä ja käännöksiä. Hieman paremmin meni jo.. Lisäksi tein liikkeestä seisomaan jäännin - luoksetulon - liikkeestä maahan menon.. ikään kuin "koemaisena", tosin meijän olohuoneessa ei ollut tuomaria eikä liikkeenohjaajaa ja välimatkat oli miniatyyrikoossa, neliöistä johtuen.. ;) Mutta edes olohuonekokeena - se onnistui! :))) Kyllä voi ihminen olla vähästä onnellinen.. Lauantaina ajattelin mennä Musti&Mirri -areenalle treenailee, jos vaan sinne mahtuu ja kokeilla sen saman sitten oikeissa mittasuhteissa.. ;) Toivotaan Joulupukilta lottovoittoa ja isompia neliöitä olohuoneeseen (tai vaikka oma treenihalli kellariin tai "pihan perukoille"... ;)) Sylvinkin kanssa tein samoja juttuja, tosin Sylviä laiskotti aika lailla, eikä ois oikein viittiny pyllyään maasta nostaa.. Muuten kyllä tykkäsi. :)

Tokokirjoja

Tänään surffailin netissä ja päädyin etsimään tottelevaisuuskoulutusta käsitteleviä kirjoja. Ensin päädyin Salme Mujusen sivuille ja lopulta löysin kirjastostakin hänen "Tie tottelevaisuusvalioksi" -kirjan (2007). Kävin sen tänään hakemassa kirjastosta ja perehdyn siihen pikimmiten..

Aiemmin hankin jo Piritta Pärssisen Tottelevaisuuskoulutuksen perusteet (2009). Pärssisen kirja on ollut hyvää luettavaa ja luettavaa siinä riittääkin, kun sivuja on 340.. Pärssisellä on kuitenkin hyvin positiivinen ote koulutukseen ja ohjaa hyvin koiraa palkitsemalla. Itsellään hänellä on sileäkarvaisia noutajia, joten tietyllä tavoin noutajan luonteenlaatu ja pehmeys huomioidaan myös koulutuksessa. Plussaa siitä, että opuksessa on hyvät värikuvat. Erittäin kattava teos koiran oppimisesta alkaen.

Netistä löysin myös seuraavat, mielenkiintoa herättävät teokset:

Niina ja Kenth Svartberg: Tavoitteena täysi kymppi (2011), palkitsemiseen perustuva tottelevaisuuskoulutus. Niina Svartberg on myös perehtynyt henkiseen valmennukseen ja kirjoitanut kirjan Kilpailemisen taito (2007), joka kannattaa kyllä lukea, jos kärsii kilpailujännityksestä.. ;) Itse sain siitä opuksesta muutamia hyviä vinkkejä.

Susanna ja Juha Korri ovat myös kirjoittaneet toko-opuksen "Tavoitteena Huippukoira (2010), joka vaikuttaa myös varsin kiinnostavalta. Pitää varmastikkin lukea. Samoja asioita näissä varmasti kaikissa on, mutta myös uusia vinkkejä koulutukseen ja motivaatiota tekemiseen.. ;) Tässä oivia lahjavinkkejä koiraihmisille ja hieman harrastamaan "haksahtaneille".. ;) Lukemisiin!

"Do or do not, there is no try"

Uskoa tekemiseen...  ;)

Henkistä ahdistusta

Nyt ollaan Allin kanssa tehty päivittäin jotain treeniä. Tällä viikolla onkin ollut vaan iltavuoroja ja tänään aamu, joten oon ehtinytkin jopa treenaamaan. Ruokakupilla aina paikallaan olo, jopa tänä aamuna klo 5.40! Ruokakupilla alkaa paikallaan olo jo onnistua, mutta tänään viikottaisissa Ponderan treeneissä piti taas haistella lattiaa ja vilkuilla ovelle, ketä siellä menee... Ei kuitenkaan noussut istumaan.. Hyvä niin. :) Itselläni tuntuu olevan kuitenkin välillä ajatukset sekaisin, monien neuvojen suhteen. Tokokurssilla olen kilpailevaan tähtäävien ryhmässä ja vaikka koulutus onkin hyvää, niin olen itse hieman eri linjoilla kouluttajan kanssa. Ja välillä hieman hukassakin, kun en oikein tiedä milloin pitäisi vaan vaatia ja milloin helpottaa liikettä ja palkata.. Alli on kuitenkin todella vilkas tapaus, muttei suinkaan tyhmä. Vedättääkö se minnuu 6-0, vai etenenkö joissain liikkeissä liian nopeasti häiriöihin nähden. Tiedä häntä. Haluaisin kuitenkin, että treenaaminen olisi meistä molemmista mukavaa, ettei se lipsahtaisi taas väkisin tekemisen puolelle. Välillä vaan tuntuu, etten osaa kouluttaa ja olisi helpompaa vaan "puuhailla" jotain.. Mutta toisaalta taas sitten se mahtava tunne kun onnistuu koiran kanssa ja saisi niitä tuloksia... Se houkuttaa.. ja koukuttaa. Mutta 6.1. lähestyy vähän liiankin kovaa vauhtia ja varsinkin häiriökestävyys huolettaa. Tänään harjoittelimme ihan luoksepäästävyyttä ja että Alli pysyisi istualteen, eikä pomppaisi "rakastamaan" tuomaria.. Ei pitäisi ajatella miten paljon on vielä treenattavaa, rupeaa vaan ahdistamaan.. Mutta.. Hyppy meni tänään hyvin!! :)) Alli ois saanu siitä varmaan täydet pisteet..Siihen palataankin sit vasta 6.1., ettei keksi mitään kommelluksia.. Hih..No, ei tosi.. Parin viikon päästä pääsen onneksi treenaamaan kotikonnuille ja ihanien ystävien kanssa, jotka tuntee Allin vinkeet. Ne ei voi olla huonot treenit. ;) Sitä odotan!

Olkkaritreenit

Näin ennen töihin lähtöä harrastan Allin kanssa ns. "olohuone-treenejä". Treenit ovat siis lyhyet ja vain pari liikettä sisältävät rauhalliset opinnot... Tänään otin maahanmenoa, ilman liikkumista ja sitten seuraamisen yhteydessä. Meillä pääsee kulkemaan kätevästi olohuoneen ja keittiön ympäri, joten siitä tulee hyvä pieni seuraamislenkki. Nyt Alli jo oppi, että liikun koko ajan, enkä hidasta vauhtiani katsoakseni, tai varmistaakseni onnistuiko maahanmeno. Lisäksi tein pienesti seuraamisen käännöksiä, mikä oli hieman hankalaa pienessä tilassa. Ennen ruokaa tytöt tekivät tietenkin paikallaan olon ruokakupilla. Tänään se tuntui olevan Allille haastellisempaa kuin eilen ja nosteli ja laski päätään välillä maahan välillä ylös.. Huomenna ennen iltavuoroa liikkeestä seisomaan jäänti. Katsotaan sit miten se onnistuu pienemmässä tilassa, jos ei, niin sit se pihalle mentävä... ;)

Iltapäivätreenit

No, nyt on koeilmo lähteny!! Mikäköhän on jännityksen taso 6.1., kun nyt jo tuntuu, että ei hemmetti, mihinköhän pääni pistin.. Siellä on sitten taas "Team Double-L" ja lisäksi yksi muuten vaan töhö paikallaan olossa.. ;) Mikäs Pyrystä tulee, jos sen muuttaa "tupla-älläksi"?? No, sen jokainen voi itse mielessään muotoilla... Heh! :))

Iltapävällä kävimme Jennin, Karin, Maxin ja Pacon kans treenailemassa Musti&Mirri -Areenalla. Allilla seuraaminen oli jo mielestäni melko hyvää, pysähtyminen ja istuutuminen perusasentoon vaan välillä haussa.. Välillä tekee ongelmitta, välillä jää seisomaan. Mutta siinä on miullakin varmasti vielä treenaamista, etten pysähdy kuin seinään. Samoin kuin käännöksissä, kun annoin Allille ennakoivan "merkin", kontakti parani ja koira pysyi jo paremmin vierellä, eikä ottanut käännöksissä niin paljon etäisyyttä kuin aiemmin. Lisäksi otettiin liikkeestä seisomaan jääntiä, siinä ei olla hirveästi edistytty, mutta treenit jatkuu.. Paikallaan olossa edelleen maan haistelua ja kaverin vilkuilua.. Lonkalleen meinaa vaihtaa, mutta onneksi ei nyt noussut istumaan! Kaverien treenit tuntuivat menneen jälleen kerran paremmin kuin omani, ja Paakkelsihan olisi ihan valmis kokeisiin, niin loistavasti koiruus teki!

Tokoa ja karvanlähtöä

Olimme Allin kanssa ilmoittautuneet Jyväskylän näyttelyyn lauantaiksi, mutta päätimme lopulta jäädä kotiin... Perjantai-iltana pesin Allin ja kun rupesin turkkia föönaamaan, niin voi sitä karvan pölähdystä! Heti lähti pari karstallista karvaa, parilla vetäisyllä ja pyllypuoli näyttikin sen jälkeen ihan karvattomalta... Teimme sitten sen ratkaisun, että turha viedä lähes karvatonta koiraa kehään. Täten keskitymme nyt treenailemaan tokoa ja valmistautumaan loppiaisen kokeisiin, josko olisimme sinne sit valmiita menemään. Treenien kanssa olemme nyt painiskelleet erilaisissa tunnetiloissa, hakien sitä mahdollisimman positiivista tunnetilaa. Olen nyt pyrkinyt tekemään lyhyitä treenipätkiä ja Alli koko ajan hallinnassa. Pari viikkoa sitten olin aika umpiossa treenaamisen kanssa. Treenit menivät liian totiseksi puurtamiseksi ja Alli otti omia irtiottojaan karkailemalla ja saamalla omia hepuleitaan. Silloin ei äiskää kuunneltu, vaan juostiin melkein auton alle.. Huh! Mutta nyt yritän olla Allille se kiinnostavin ja ihana, vaikkakin vaatia Allilta sen mitä se osaa. Haasteita riittää.

Tänään Maxin ja Paakkelsin kanssa treenaamaan, laitan sit illalla kommenttia siitä miten meni.. Josko saisin kirjoiteltua tänne nyt ahkerammin, niin näkisi miten etenemme loppiaiskoitosta kohti.. ;) Eilen täyttelin jo koeilmoittautumista.. Hih!